Asettuminen Lohjalle
- Jukka Leikola
- 5.3.
- 1 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 15.3.
Arne Andersson ja Elsa Vikström viettivät kihlajaisiaan joulukuussa 1929 ja heidät vihittiin 24.8.1930. Lähes puolitoista vuotta tuota aikaisemmin Andersson oli siis jo aloittanut säännöllisen linja-autoliikenteen Lohjan ja Helsingin välillä.
Arne muutti kotipaikkansa eli kirjansa Lohjalle 31.1.1931 (Helsingin pitäjästä) ja Elsa 12.2.1931 (Siuntiosta, jossa hän oli sitä ennen jonkin aikaa kirjoilla).
Nuoren parin liittoon kuului luonnollisesti, että vävystä tuli ikään kuin perheenjäsen. Sukulaisuussuhde Vikströmien kanssa alkoi.
Säännöllinen, aikatauluihin sidottu liikenne täydentyi vuonna 1930, kun Helsingin ja Lohjan välisen liikenteen aloitti Arnen jo Seutulan ajoilta tuntema hyvä ystävä August Hongisto omalla autollaan.
Kaksikko toimi hyvässä hengessä ja yhteistyössä, minkä osoitti se, että läntisen Uudenmaan ensimmäinen linja-autojen aikataulu eli ”Linja-autojen kulkuvuorot linjalla: Lohja-Siuntio-Helsinki” painettiin S.H. Lehtosen kirjapainossa vuonna 1930.
”Kannattakaa säännöllistä liikennettä!”, kehotettiin ensimmäisessä aikataulussa.
Aikataulu oli nopea teiden kunnosta huolimatta. Matka Lohjalta Virkkalaan kesti 15 minuuttia, Siuntioon 40 minuuttia, Kirkkonummelle tasan tunnin ja Helsinkiin 2 tuntia 15 minuuttia. Eli jos Lohjalta nousi autoon aamulla 06.30, saattoi nousta autosta Helsingin keskustassa 08.45.
Määräajoissa pysyminen vaati autolta ja kuljettajalta paljon ja varsinkin talvisin ja kelirikkoaikoina saattoi sattua useampia hidasteita matkan varrella. Joskus tarvittiin matkustajia työntämään akseliaan myöten liejuun juuttunutta autoa tai lapioimaan tielle kasaantuneita lumiesteitä.
Koska säännöllinen liikenne kuitenkin jatkui, lohjalaiset ja muut reitin varrella asuneet oppivat luottamaan Anderssonin autoihin.
Kun tultiin vuosikymmenen puoliväliin, hänen autonsa olivat jo saavuttaneet vakiintuneen aseman Länsi-Uudenmaan linja-autoliikenteessä.
Näiden ensimmäisten vuosien jälkeen oli aika katsoa tulevaisuuteen ja yritystoiminnan laajentamiseen. Koska ajat olivat taloudellisesti hankalat, Arne Andersson ymmärsi, että uusien reittien tai linjojen avaaminen vaati lisää yhteistyötä muiden alan yrittäjien kanssa. Hän lähti toteuttamaan ajatustaan.
